Entä jos ammattilainen ei kestä suruani?

Tämä on kysymys, jota liian moni sureva joutuu pohtimaan; ammattilaisen tapaa ja keinoja vastaanottaa surevan tuskallinen kokemus. Erityisesti traumaattisten menetysten kohdalla surevan kokemus voi joskus synnyttää ammattilaisessa jotakin henkilökohtaista, joka johtaa herkästi surevan kokemuksen ohittamiseen. Jos ammattilainen ei pysty vastaanottamaan surevan vaikeaa kokemusta sellaisenaan, sureva jää väistämättä yksin. Tämä on tuen ja toipumisen kannalta monella tapaa vahingollista.

"Jos ammattilainenkaan ei kestä kokemustani, miten voisin itsekään kestää?"

On totta, että surun, menetysten ja inhimillisen kärsimyksen äärellä liikutaan hyvin herkällä ja koskettavalla maaperällä, joka luonnollisesti herättää ajatuksia ja tunteita myös ammattilaisessa. Tuntevana ihmisenä terapeuttista työtä on vaikea tehdä ilman, että se ei koskettaisi jollakin tavalla myös ammattilaista. Empatia ja myötätunto ovat turvallisen yhteistyön tärkeä lähtökohta. Surevan ei kuitenkaan koskaan tulisi joutua pohtimaan, millaisen version hän uskaltaa omasta kokemuksestaan kertoa tai millaisen reaktion oma kokemus ammattilaisessa mahdollisesti aikaan saa. Surevan ei tule koskaan joutua sensuroimaan omaa kokemustaan tai kannattelemaan ammattilaista. Ammattilaisen tunteet eivät saa peittää surevan tunteita alleen.

Suruun ja suremiseen syventyneessä terapeuttisessa tuessa jokainen sureva saa tulla vaikean kokemuksensa kanssa kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi ja kannatelluksi. Ilman tarvetta peitellä, himmentää tai kaunistella sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se on surevassa herättänyt.